Pilvilinnan reunalla

Kaikki ei mene aina ihan nappiin, niin kuin tämä minun kouluun hakeminen. Olin tehnyt Opintopolun kautta hakemuksen, saanut vahvistuksen sähköpostiin, muttamutta.. En huomannut että pitäisi vielä henkilötietohakemus tehdä, niin että se siitä. Hakuprosessi menee niin, että ensin tehdään hakemus Opintopolun kautta, sitten täytetään henkilötietolomake. Ja jos on uusi opiskelija, pitää tehdä tunnukset moodleen, mutta nehän minulla jo on. Sen jälkeen avautuu kolmen opintopisteen kurssi, joka suoritetaan itsenäisesti verkossa määräajan sisällä. Lopuksi on vielä haastattelu, jonka jälkeen valitaan opiskelijat. Ihmettelin, miksei kurssia minulla näkynyt. No, en ole hakija, siksi. Täytyy myöntää että pikkasen kiukutti. Oikeastaan aika rankasti. Vaikka opiskelupaikka ei olisikaan ollut täysin varma, vaikka olisin hakenutkin, niin olisin sentään yrittänyt. Mutta että tämmöseen mokaan kosahti. Aikani kun asiaa sulattelin, totesin, että täytyy muuttaa suunnitelmia. Jatkan hoitovapaalla olem

No okei, en mihinkään hesariin, mutta kuitenkin olen äärettömän iloinen. Olen ujostellut kirjoittamista, hävennyt omaa kouluttamattomuutta (olen kuitenkin amiksen käynyt) ja yleensäkin vähän kaikkea. Kävin Kypärämäki-Köhniön asukasyhdistyksen kokouksessa ja keskustelimme kulttuuripäivien ohjelmasta sekä asukaslehdestä. Kaikesta ujostelusta huolimatta haluan olla mukana vähän kaikessa, joten lupauduin kirjoittamaan asukaslehteen MLL:n terveiset. Kirjoitin alustavasti tekstin, luntaten meidän piirin nettisivuilta tarkemmat tiedot ja lähetin tekstin oikoluettavaksi meidän piirin puheenjohtajalle. Hän kaiken muun osaamisen lisäksi, toimii viestijänä ja häneltä tuli korjausehdotukset. Ihan supernainen! Vaikka mieheni ei ole mikään ammattikuvaaja, laitoin hänet ottamaan kuvan perhekahvilan vetäjistä. Ajattelin, että ihmisten olisi helpompi lähestyä meitä, jos naamat tulisivat tutuksi. Ja että näkisivät täällä olevan ihan tavallisia perheenäitejä.                                    

Olen aina ollut hieman ujo lähestymään uusia ihmisiä. Okei, olin kauhusta kankeana, kun siskoni ehdotti MLL:n perhekahvilaan menemistä. Enhän minä tunne sieltä ketään! Onneksi oli sisko mukana, muuten olisi jäänyt välistä. Muutaman käynnin jälkeen tutustuin sen verran muihin että uskalsin mennä vaikkei sisko päässyt tulemaan. Pian huomasin odottavani kahvilakokoontumista ja hieman harmitti kun se kokoontui vain joka toinen viikko. Sisko lähti opiskelemaan, mutta jatkoin perhekahvilassa käyntiä. Aloitin säännöllisen kahvilassa käynnin alkuvuodesta 2019. Joku kerta tuli puheeksi, että tarvittaisiin uusia vetäjiä kun toinen vetäjistä oli viimeisillään raskaana ja toisen oli tarkoitus palata töihin. Ei tarvinut paljon houkutella kun ilmottauduin mukaan! Tykkään olla järjestämässä asioita ja vaikka tämä on hyvin pienimuotoista, on se silti jotain muuta kodin ulkopuolella tapahtuvaa. Olin päättänyt jäädä hoitovapaalle, niin oli ihan hyvä saada meille ohjelmaa. Kävimme tytön kanssa jo ennes

Onneksi löysimme hyvät tilat kerrostalon kerhotilasta. Kävimme ensin tutustumassa, neuvoteltiin tilojen käytöstä ja sitten tehtiinkin vuokrasopimus. Toiminta aloitettiin maaliskuussa ja ensimmäinen kokoontuminen oli 6.3. Kävimme etukäteen viemässä tavaroitamme, eli lähinnä astioita, kahvi/teetarpeita sekä leluja. Toin myös kotoa ylijääneen pehmeän hoitoalustan vauvoja varten. Mukana oli myös innokkaat apurit, jotka testasivat uudet lelut. Saimme lahjoituksena kaapin lelujen säilyttämistä varten ja oli ihana järjestellä paikkoja. Olin ennakkoon levittänyt mainoksia niin moneen paikkaan, kuin vain keksin. Vein neuvolaan, päiväkoteihin, koululle, kauppaan, kaikkiin ilmotustauluihin mitä löysin. Mainostimme myös MLL:n facebook-profiilissa toiminnan jatkumista sekä asukaslehdessä. Laitoimme tarjoilut esille ja onneksi saimme muutaman kävijän. Olin jo innoissaan miettimässä muita mainontatapoja, kun saimme kuulla koronan aiheuttamista rajoituksista. Yhtäkkiä kaikki toiminta lakkaut

Köhniö-Kypärämäen asukasyhdistys on joka kevät järjestänyt kulttuuripäivät, jotka ovat yhdistäneet eri tapahtumia useassa kohteessa. Perinteisesti MLL on järjestänyt laskiaistapahtuman Köhniönjärven rannalla, mutta totesimme näiden kahden tapahtuman olevan sen verran lähekkäin, että jätimme laskiaistapahtuman välistä ja osallistuimme kulttuuripäiville. Kokouksessa päätimme ohjelmasta ja lupauduin hoitamaan toiminnan. Juttelin esikoisen kanssa ja hänen mielestään mukavimpia ulkoilmatapahtumia ovat olleet sellaiset, joissa on jotain rasteja, suunnitusta tai muita tehtäviä. Päädyin suunnittelemaan rastikierroksen, jota mainostettiin liikunnallisena rastina. Köhniönranta on talvisin mukava mäenlaskupaikka lapsille, mutta sahaava sää oli osittain sulattanut lumen ja mietinkin, millaista aktiviteettia sinne voi keksiä, jos on kovin jäistä. Mutta onneksi satoi lunta! Rasteja miettiessä piti haastavan maaston lisäksi huomioida myös perheen pienimmät. Tehtävien piti olla tarpeeksi yksinkertai

Yhtenä iltana siskolta tuli viesti: "Ootko muuten koskaan harkinnut opiskelevasi kulttuurituottajaksi?" No enpä kyllä ollut, kun en muista kuulleeni koko ammattinimikettä! Toki minä heti googlaamaan Humakin sivuille ja ai että alkoi kutkuttaa! Kulttuurituottaja rakentaa verkostoja, organisoi, kehittää omaa työtään ja toimintaympäristöään niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Hän tekee toimialarajat ylittävää yhteistyötä kulttuuri- ja taidetoiminnan edistämiseksi. Tuottaja on taiteen, talouden ja viestinnän taitaja (Humak). Mitä enemmän otin selvää, sitä enemmän innostuin. Sitten  sattui Humakin sivuilla olemaan ilmoitus: Kiinnostaako opinnot, mutta et ole ihan vielä varma? Ota tästä ilmainen 3op-kurssi Kurkistus kulttuurituotannon opintoihin. No, minähän en tunnetusti kauaa asiaa harkitse, vaan klikkasin itselleni kurssin. Siinähän se selviää, onko se mielenkiintoista. Ja olihan se! Kaikki luettava materiaali oli mielenkiintoista, ahmin tekstiä innoissan ja tuntui ihan