Pilvilinnan reunalla

Yhtenä iltana siskolta tuli viesti: "Ootko muuten koskaan harkinnut opiskelevasi kulttuurituottajaksi?" No enpä kyllä ollut, kun en muista kuulleeni koko ammattinimikettä! Toki minä heti googlaamaan Humakin sivuille ja ai että alkoi kutkuttaa! Kulttuurituottaja rakentaa verkostoja, organisoi, kehittää omaa työtään ja toimintaympäristöään niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Hän tekee toimialarajat ylittävää yhteistyötä kulttuuri- ja taidetoiminnan edistämiseksi. Tuottaja on taiteen, talouden ja viestinnän taitaja (Humak). Mitä enemmän otin selvää, sitä enemmän innostuin. Sitten  sattui Humakin sivuilla olemaan ilmoitus: Kiinnostaako opinnot, mutta et ole ihan vielä varma? Ota tästä ilmainen 3op-kurssi Kurkistus kulttuurituotannon opintoihin. No, minähän en tunnetusti kauaa asiaa harkitse, vaan klikkasin itselleni kurssin. Siinähän se selviää, onko se mielenkiintoista. Ja olihan se! Kaikki luettava materiaali oli mielenkiintoista, ahmin tekstiä innoissan ja tuntui ihan

En tiedä, onko kyseessä ikäkriisi, mutta vuosien ihmettely "mikä minusta tulee isona", on nyt edennyt siihen pisteeseen, että paluuta entiseen ei ole. Kaupassa työskentely on ollut antoisaa, mutta koko ajan on ollut tunne, että jotain puuttuu. Tai oikeammin, tarvitsen jotain muuta. Ihmiskontaktit ovat antaneet paljon, sekä ihanat työkaverit että asiakkaat. Sisällä on kuitenkin koko ajan kaivellut tunne, että tarvitsen jotain, jota en osaa sanoin kuvailla. Kävin läheisten kanssa pohdintaa, mitkä ovat vahvuuteni, mistä nautin ja mikä antaa minulle voimia. Mitä pidemmälle vein ajatustyötä, sitä selvemmäksi tuli, että tarvitsen jotain luovempaa. Töissä olen ollut hyvä organisoija, ihmisläheinen johtaja sekä hyvin tehokas. Vapaalla olen nauttinut lasten synttärijuhlien järjestämisestä. Niiden suunnittelun olen aloittanut viikkoja etukäteen. Olen kirjannut paperille ylös vierasmäärän, montako aikuista ja lasta sekä tarjoilut. Mitään päätä huimaavan upeita kattauksia en ole