Miten arki sujuu poikkeusaikana?
Hieman hymähdellen olen seurannut uutisointia, jossa vinkataan kuinka "Nyt on viimein aikaa siivota kaapit ja hoitaa rästihommat", "Parhaimmat Netflix-tärpit" jne. Juu, ei nyt ole aikaa mihinkään ylimääräiseen. Ainakaan meillä. Tietenkin tilanteita on monenlaisia. Esimerkiksi mummuni asuu yksin ja nyt joutuu olemaan eristyksissä kotonaan. Kukaan ei voi käydä kylässä, eikä kauppaankaan kannata mennä. Onneksi on puhelimet, että voi edes soittaa. Mutta, kun kotona on kaksi opiskelevaa aikuista, koululainen, eskarilainen sekä taapero, menee päivät aika vauhdikkaasti.
Arki alkaa aamupalalla ja -toimilla. Koululaisen tehtävät löytyvät onneksi kaikki pedanetistä, niitä ei onneksi ole useammassa paikassa. Päivän tehtävät ovat listattuna ja niitä sitten omatoimisesti tekemään. Mukana saattaa olla lyhyitä opetusvideoita, mutta muuten opiskelu on itsenäistä. Se on mukavaa, että opettajat ovat tehneet joka päivälle aamunavauksen ja oppilaat kirjoittavat jotain tervehdykseksi. Koululainen tavallisesti kirjoittaa: Aloitan tehtävät. Mitäpä sitä jaarittelemaan! Eskarilaiselle olen itse tehnyt ruutuvihkoon tehtävät. Joka päivälle on jonkun kirjaimen harjoittelua, puuttuvien kirjainten lisääminen lauseeseen ja laskutehtäviä. Välillä olen tehnyt liian helppoja ja välillä liian vaikeita tehtäviä. Vähän haastavaa, kun en tiedä, mikä on tämän ikäisen osaamistaso, mutta tässähän se selviää. Sitten on vielä taapero, joka rakastaa kotitöitä. Onneksi meillä on paljon pyykättävää, astianpesukoneen tyhjentämistä ja muuta pikkupuuhaa, missä hän voi auttaa. Varsinkin ruuanlaitossa hän tykkää olla mukana. Heti kun menen keittiöön, alkaa jakkaran raahaaminen ja tyttö parkeeraa viereen.
Riippuen tehtävien määrästä, pyrimme käymään ulkona ennen lounasta. Pojat pelaavat jalkapalloa tai sählyä, tai menemme metsään seikkailemaan. Asumme lähellä Laajavuorta, joka on täynnä mäkisiä polkuja, valtavia kiviä sekä juurakoita. Niitä me juostaan ympäriinsä vähintään kerran päivässä. Tuleepahan itsellekin kunnolla liikettä. Nuorimman kanssa ulkoilu on enemmänkin ympäristön tutkimista, hiekkalaatikon kaivamista ja pallon potkimista. Välillä pelataan koko perhe, välillä toinen vanhemmista lähtee poikien kanssa metsään. Taapero nukkuu lounaan jälkeen päiväunet, joka on pojille peliaikaa ja vanhemmille koulutehtävien tekemistä.
Päiväunien jälkeen otetaan välipala ja taas pihalle. Jos päivällinen ei ole valmiina, niin toinen vanhemmista jää taaperon kanssa ruokaa laittamaan ja tulee sitten ulos. Sisälle tullaan päivällisaikaan. Vielä Pikku Kakkonen, ehkä jotain muutakin ohjelmaa ja sitten onkin iltapalan aika. Siinähän se päivä meni, touhutessa. Aika rutiininomaista, mutta ihan parasta. Lapset nukkuvat paremmin ja pidempään, kun on paljon ulkoilua ja selkeä rytmi. Varmaan tilanne voisi olla erilainen, jos ei olisi nuorimman päiväunia, mutta toisaalta se tekee päivään rauhallisen hetken.
Arki alkaa aamupalalla ja -toimilla. Koululaisen tehtävät löytyvät onneksi kaikki pedanetistä, niitä ei onneksi ole useammassa paikassa. Päivän tehtävät ovat listattuna ja niitä sitten omatoimisesti tekemään. Mukana saattaa olla lyhyitä opetusvideoita, mutta muuten opiskelu on itsenäistä. Se on mukavaa, että opettajat ovat tehneet joka päivälle aamunavauksen ja oppilaat kirjoittavat jotain tervehdykseksi. Koululainen tavallisesti kirjoittaa: Aloitan tehtävät. Mitäpä sitä jaarittelemaan! Eskarilaiselle olen itse tehnyt ruutuvihkoon tehtävät. Joka päivälle on jonkun kirjaimen harjoittelua, puuttuvien kirjainten lisääminen lauseeseen ja laskutehtäviä. Välillä olen tehnyt liian helppoja ja välillä liian vaikeita tehtäviä. Vähän haastavaa, kun en tiedä, mikä on tämän ikäisen osaamistaso, mutta tässähän se selviää. Sitten on vielä taapero, joka rakastaa kotitöitä. Onneksi meillä on paljon pyykättävää, astianpesukoneen tyhjentämistä ja muuta pikkupuuhaa, missä hän voi auttaa. Varsinkin ruuanlaitossa hän tykkää olla mukana. Heti kun menen keittiöön, alkaa jakkaran raahaaminen ja tyttö parkeeraa viereen.
Riippuen tehtävien määrästä, pyrimme käymään ulkona ennen lounasta. Pojat pelaavat jalkapalloa tai sählyä, tai menemme metsään seikkailemaan. Asumme lähellä Laajavuorta, joka on täynnä mäkisiä polkuja, valtavia kiviä sekä juurakoita. Niitä me juostaan ympäriinsä vähintään kerran päivässä. Tuleepahan itsellekin kunnolla liikettä. Nuorimman kanssa ulkoilu on enemmänkin ympäristön tutkimista, hiekkalaatikon kaivamista ja pallon potkimista. Välillä pelataan koko perhe, välillä toinen vanhemmista lähtee poikien kanssa metsään. Taapero nukkuu lounaan jälkeen päiväunet, joka on pojille peliaikaa ja vanhemmille koulutehtävien tekemistä.
Päiväunien jälkeen otetaan välipala ja taas pihalle. Jos päivällinen ei ole valmiina, niin toinen vanhemmista jää taaperon kanssa ruokaa laittamaan ja tulee sitten ulos. Sisälle tullaan päivällisaikaan. Vielä Pikku Kakkonen, ehkä jotain muutakin ohjelmaa ja sitten onkin iltapalan aika. Siinähän se päivä meni, touhutessa. Aika rutiininomaista, mutta ihan parasta. Lapset nukkuvat paremmin ja pidempään, kun on paljon ulkoilua ja selkeä rytmi. Varmaan tilanne voisi olla erilainen, jos ei olisi nuorimman päiväunia, mutta toisaalta se tekee päivään rauhallisen hetken.
Silloin, kun maaliskuussa ensimmäisen kerran ilmoitettiin koulujen sulkemisesta, oma reaktio oli kauhistus. Ihanko oikeasti nämä kaksi tappelupukaria ovat nyt kotona koko ajan? Meni viikko, kun saimme tämän rutiiniin toimimaan ja yllättäen pojatkin ovat lähentyneet. On vieläkin niitä hetkiä, kun toisen hengittäminen tai mulkaisu ärsyttää toista, mutta tappelut ovat vähentyneet. Muutenkin yhteinen tekeminen on (tietenkin olosuhteiden pakottamana) lisääntynyt. Aiemmin arki tuntui menevän koulujen ja harrastusten takia liiankin nopeasti ja yhteinen tekeminen oli todella vähäistä. Vaikka välillä kotona oleminen harmittaa, on tämä aika lähentänyt meitä perheenä todella paljon. Tietenkin olemme siinä mielessä onnekkaassa asemassa, ettei kummallakaan vanhemmista ole päihde- tai mielenterveysongelmia ja muutenkin ajatukset arjen toiminnasta yhtenäiset.
Tottakai välillä kaivataan ystäviä, muitakin leikkikavereita, koulua, eskaria, kerhoja yms. mutta ajatus siitä, että tämä on väiaikaista, tekee tilanteesta siedettävän. Näillä mennään nyt eikä murehtiminen tilannetta paranna. Onneksi ulkoilua ei ole kielletty ja kevätaurinko sulattaa lumia.
Miten teillä arki sujuu tällaisena poikkeusaikana? Mikä tuntuu haastavimmalta?
Tottakai välillä kaivataan ystäviä, muitakin leikkikavereita, koulua, eskaria, kerhoja yms. mutta ajatus siitä, että tämä on väiaikaista, tekee tilanteesta siedettävän. Näillä mennään nyt eikä murehtiminen tilannetta paranna. Onneksi ulkoilua ei ole kielletty ja kevätaurinko sulattaa lumia.
Miten teillä arki sujuu tällaisena poikkeusaikana? Mikä tuntuu haastavimmalta?
Kommentit
Lähetä kommentti