Ei mennyt kuin Strömsössä

Kaikki ei mene aina ihan nappiin, niin kuin tämä minun kouluun hakeminen. Olin tehnyt Opintopolun kautta hakemuksen, saanut vahvistuksen sähköpostiin, muttamutta.. En huomannut että pitäisi vielä henkilötietohakemus tehdä, niin että se siitä. Hakuprosessi menee niin, että ensin tehdään hakemus Opintopolun kautta, sitten täytetään henkilötietolomake. Ja jos on uusi opiskelija, pitää tehdä tunnukset moodleen, mutta nehän minulla jo on. Sen jälkeen avautuu kolmen opintopisteen kurssi, joka suoritetaan itsenäisesti verkossa määräajan sisällä. Lopuksi on vielä haastattelu, jonka jälkeen valitaan opiskelijat. Ihmettelin, miksei kurssia minulla näkynyt. No, en ole hakija, siksi.

Täytyy myöntää että pikkasen kiukutti. Oikeastaan aika rankasti. Vaikka opiskelupaikka ei olisikaan ollut täysin varma, vaikka olisin hakenutkin, niin olisin sentään yrittänyt. Mutta että tämmöseen mokaan kosahti. Aikani kun asiaa sulattelin, totesin, että täytyy muuttaa suunnitelmia. Jatkan hoitovapaalla olemista neidin kanssa ja jatkan opiskelua avoimen kautta. Sitten kun on 60 opintopistettä kasassa, voin hakea erillishaun kautta.

Mun apukokki 💗

Koomisinta tässä on se, että olin edellisenä päivänä selittänyt esikoiselle, kuinka tärkeää on lukea huolellisesti tehtäväannot ennenkuin aloittaa kotitehtäviä tekemisen. Jep, ihan yhtä huolellisia ollaan molemmat 😁 Tässä onkin itsellänikin oppimisen paikka, olla kärsivällisempi. Ei ole mun vahvuus.

Mutta tästä vielä noustaan! Tytölle olen tehnyt kerhohakemuksia, toivottavasti pääsee johonkin että saa ikäisiään leikkikavereita ja enköhän minä jatka taas perhekahvilan kanssa. Kunhan kokoontumiset taas sallitaan. Uskon, että tälläkin oli tarkoituksensa, joka jossain vaiheessa minullekin selviää.